Lieksa-Pielisjärvi -seura ry

Seuran arkisto

Arkistomme laajuus on 2,15 hyllymetriä ja se käsittää seuran toimintaan kuuluvan aineiston sekä seuran johtajien kotiseutuaatetta käsittelevän aineiston. Laajemmin arkistoon on säilytetty opettaja Kauko Tanskasen aineisto (mm. päiväkirjat). Lisäksi arkistossa on aineistoa Lieksan tunnuksista. Arkisto järjesteltiin Aino ja Olla Teräsvuoren säätiön rahoituksella ja Mauri Mökkösen työpanoksella.

Heli Palviaisen oli 3 kuukautta töissä Lieksa-Pielisjärvi -seura ry:llä kesällä 2022, ja skannasi yhdistyksen arkiston digimuotoon. Näin arkisto säilyy hyvin tuleville sukupolville.

Asevelollisia Lieksan Yrjölässä 1940

Erillinen vahvennettu polkupyöräkomppania(PPK) Yrjölän kunnalliskodissa(Kotiseututalo).

Toukokuun loppupäivinä 1940 saapui sotilasjuna Nurmeksen Porokylästä Lieksan asemalle. Lastina oli sotilaita, sotilasvarusteita ja lähes 100 hevosia. Sotilaat olivat vuonna 1920 syntyneitä asevelvollisia - alokkaita, jotka olivat astuneet palvelukseen kevättalvella 1940. Alkukoulutus oli tapahtunut Nurmeksessa Kuokkastenkoskella. Hevoset olivat kuuluneet Eskadroona/Kevyt Osasto 9:lle talvisodassa, joka kotiutettiin Nurmeksessa sodan päätyttyä. Uudelleen järjestelyissä komppania sai nimeksi Erillinen vahvistettu polkupyöräkomppania/10. Pr.

Polkupyöräkomppania oli alistettu Lieksan varuskunnan päällikölle, jona tuolloin oli majuri Arnold Majewsky. Komppanian vahvuus oli 4 upseeria, 20 aliupseeria ja 150 miestä. Päällikkönä oli res. luutnantti G. R. Renvall, vääpelinä kersantti Jauhiainen. Joukkueen johtajina olivat:

  • I. joukkue res. vänrikki L. Costiander,
  • II. joukkue res. vänrikki O. Perttula,
  • III. joukkue upseerikokelas Kauniskangas,
  • IV. joukkue ratsuvääpeli M. Haanpää, konekiväärijoukkue res. vänrikki K. Järvinen.


Komppania majoittui Pielisjärven pitäjän kunnalliskotiin Yrjölään. Se sijaitsi kolmen ja puolen kilometrin päässä Lieksan keskustasta. Kunnalliskoti oli evakuoitu sieltä pois, vain mielisairasosasto oli paikalla. Nykyisessä kotiseututalossa asuivat miehistö ja ryhmänjohtajat. Vanhassa Yrjölän päärakennuksessa, joka on nykyisin purettu, olivat majoittuneina upseerit, kanta-aliupseerit ja muonituslotta.

Muonituslottana oli Nadja Tserni. Lisäksi rakennuksessa oli myös komppanian toimisto. Rakennus sijaitsi päärakennuksen kanssa samalla pellolla hiukan yläjuoksulle - Pankakoskelle päin. Mielisairasosasto sijaitsi nykyisen lakkautetun b-sairaalan paikalla. Silloin rakennuksen ympärillä oli korkea lauta-aita. Komppanian varastoina toimineet kunnalliskodin aitat olivat päärakennuksen oikealla puolella. Kenttäkeittiökatos oli sijoitettu aittojen vierelle. Katos oli rakennettu YH:n tai talvisodan aikana. Siinä oli kenttäkeittimien lisäksi muurattu hella, jossa voitiin tehdä paistoksia.

Sotilasvalan alokkaat vannoivat heinäkuun ensimmäisellä viikolla 1940. Päivä oli keskiviikko. Vala pidettiin Lieksan kirkossa ja sen vastaanotti 10. Prikaatin komentaja eversti E. Raappana. Valan jälkeen alokkaat nimitettiin jääkäreiksi. Heinäkuussa komppania luovutti sen haltuun uskotut hevoset, jotka oli otettu Pohjanmaalta. Ainoastaan 12 hevosta jäi toimitusjoukkueen käyttöön. Talvella komppania suoritti hiihtomarssin Kolille. Tarkoitus oli harjaannuttaa joukkoa talvitaistelun varalle. 10. Prikaatin hiihtomestaruuskilpailuissa komppania sijoittui kärkisijoille.

Sodanuhka-aika oltiin linnoitustöissä

Sodanuhka korostui Euroopassa kesäkuun alkupäivinä 1940. 10. Prikaatin keskuudessa suoritettiin joukkoja henkilöjärjestelyjä. Prikaatin nimi muutettiin 14. Divisioonaksi. Myös joukkojen sijoittaminen keskitysalueille alkoi.

10.6.41 polkupyöräkomppania sai käskyn siirtyä Nurmeksen Mäntyjärvelle. Kun komppania sai puhelinliikenteessä peitenimeksi "Aave", sitä ruvettiin kutsumaan yleisesti "aavekomppaniaksi". Joukot siirtyivät polkupyörämarssien, ainoastaan toimitusjoukkue tavaroineen matkasi neljällä kuorma-autolla (saatiin 14. D:n autokomppaniasta). Komppania siirtyi polkien joukkuejärjestyksessä; I., II., III., IV. ja V (KkJ). Lähellä Nurmijärveä pidettiin tauko. Savijärvellä käännyttiin Tolkeen tielle, jota matkattiin noin kymmenen kilometrin matka Mäntyjärvelle, johon toimitusjoukkue oli järjestänyt ruokailun. Ruokailun jälkeen joukot pystyttivät ja naamioivat teltat tien pohjoispuolelle Mäntyjärven kaakkoispään läheisyyteen. Kaksi konekivääriä asetettiin ilmatorjunta-asentoon. 12 hevosen kolonna saapui myöhemmin. Todennäköisesti rajavartioston viestiryhmä oli vetänyt kenttäkaapelit puhelinta varten. Kello 15.00 ilmoitettiin komppanialle puhelimella 14. Divisioonan esikunnasta että liikekannallepano on annettu ja sen vaatimiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä, mm. sotapäiväkirjan pito on aloitettava.

Lkp:n edellyttämä palvelus alkoi 10.6.41 klo 16.55. Silloin IIJ (Perttula) lähti Aittokoskelle, jossa tehtävänä oli tehostaa vartiointia ja ottaa yhteys rajavartioston ylläpitämään Koivujoen kenttävartioon. Kello 16.00 III J (Kauniskangas) sai käskyn siirtyä Nurmekseen. Joukkue palasi myöhemmin komppaniaan takaisin. Samana päivänä komennettiin 14. Divisioonan viestikomppaniasta radioryhmä (3 miestä) polkupyöräkomppaniaan, johon se saapui kello 18.25. Illalla tuli käsky 12 hevosen luovuttamisesta ensimmäiselle pataljoonalle Lieksassa. Hevoskolonna lähti Lieksaan myöhemmin samana iltana. Komppania sai 11.6.41 hälytyksen ja oli marssivalmiina kello 05.00. Hälytystä ei kuitenkaan tullut. Tilanne rauhoittui.

12.6.41 iltapäivällä komppania aloitti linnoitustyöt lähistöllä. Se jatkoi Osasto Vuokon ja Erillinen Pataljoona 39 aloittamien puolustusasemien rakentamista. Polkupyöräkomppanian miehet kaivoivat taisteluhaudat ja tekivät ampumapesäkkeet. Ilmeisesti heidän käsialaansa on myös suuri miehistökorsu. Mäntyjärven tukikohdan ampuma-pesäkkeistä katettuja on kolme, kaksi Mäntyjärven ja vanhan tien välillä ja yksi uuden tien eteläpuolella.

Komppania jatkoi linnoitustöitä 21.6.41 saakka. Tällöin Renvall sai käskyn siirtää komppaniansa Aittokoskelle 11 km itään Mäntyjärvestä. Siellä sen tehtävä oli puolustaa Aittokosken puolustuslinjaa ja sille alistettiin rajavartioston Koivujoen kenttävartio (1+3+4), jonka päällikkönä oli res. vänrikki Kärki. 23.6.41 kello 11.45 luutnantti Renvall sai puhelinviestin Valaman vartiolta. Siellä oli nähty rajaloikkari, joka oli tullut Suomen puolelle ja päässyt karkuun rajavartioilta. Renvallin lähettämät partiot saivat miehen kiinni 10 km:n päässä Nurmijärventien varresta kello 12.30. Miestä kuulusteltiin Aittokoskella. Aamulla oli kuultu Venäjän puolelta lentokoneen ääntä Valaman kohdalla. Otaksuttiin, että mies oli tuotu rajan lähelle lentokoneella. Mies kertoi olevansa työtä hakemassa. Hänellä oli rajavartioston antama kulkulupa varustettuna H. Sarpin allekirjoituksella (kapteeni H. Särpi oli Joensuun rajavartioston Pielisjärven komppanian päällikkö). Edelleen hänellä oli Nurmeksen kansanhuollon antamat elintarvikekortit, jotka oli leikattu siihen päivään saakka. Repussa miehellä oli Uusi Suomi - lehteen pakattuna oudon näköinen leipä. Myöhemmin kuulusteluissa mies tunnusti olevansa Venäjältä, jonka tehtävänä oli tiedustella rajalla olevia saksalaisia sotilasvahvuuksia Sallaan saakka. Mies luovutettiin pataljoonaan. Uintipaikkana Aittokoskella oli kosken suvanto alajuoksulla ja kilometri majapaikasta etelään hiekkasärkässä olevassa painanteessa ollut pieni lampi.

22.6.41 aloittivat saksalaiset hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Samalla ilmestyivät tunnistamattomat lentokoneet Jongunjoen ylle, jotka lensivät päivittäin. Osan alla oli selvästi havaittavat kameralaitteet, jotka kuvasivat suomalaisten puolustuslinjoja. Radiosta kuultiin, että venäläiset pommikoneet olivat pommittaneet Etelä-Suomen paikkakuntia sekä suomalaisia laivoja saaristossa. Komppanian toiminta oli jonkinlaista sotaharjoitusta. Joukkueet siirtyivät paikasta toiseen ja vastuualueet vaihtuivat yhtenään. Kello 23.20 kävi Majewskyn lähettiupseeri komppaniassa. Seuraavana aamuna siirtyi I joukkue Valaman taloon perustaen sinne kenttävartion, jonka tehtävänä oli valtakunnan rajan vartiointi Viharista Valamajarvelle. Apuna tällä kahdeksan kilometrin rintamalla oli muutamia rajamiehiä.

30.6.1941 tuli vieraita Valamajärven taloon, jossa I joukkue edelleen majaili. Vieraat olivat suomalaisia kaukopartiomiehiä, jotka olivat menossa Neuvostoliiton puolelle. Tähän toimenpiteeseen antoi divisioonan komentaja käskyn 29.6.41. Tehtävä oli puhdas tiedustelutehtävä, jossa taistelutoimintaa oli vältettävä. Valaman partio oli jääkärirykmentti 10 kolmannen pataljoonan lähettämä jääkärijoukkue. Se eteni Hattuselkosen kautta Valamaan ja sieltä edelleen Koropin kannasta kohti. Partion oli pakko keskeyttää toiminta ja palata takaisin, koska vihollinen huomasi sen ja ajoi sitä takaa.

1.7.1941 ylennettiin kokelas Kauniskangas vänrikiksi.

Jatkosodan alkuvaiheet

Sota alkoi 4.7.41. Tuulivaaran alueelta kantautui kello 10,45 tykistön ääntä. Tuntia myöhemmin lensi kolme venäläistä lentokonetta komppanian majapaikan ylitse Aittokoskella. Koneet lensivät etelään ja tulittivat Kylyvaaraa, jossa syttyi tulipalo. Vänrikki Perttulan joukkue sammutti tulipalon, joka paloi 2 ½ tuntia. 5.7.41 klo 00.25 toi kuriiriposti käskyn, että polkupyöräkomppania alistetaan Kevyt Osasto 2:een. 15 minuuttia myöhemmin tuli marssikäsky. Komppania sai kaksi kuorma-autoa ja sivuvaunullisen moottoripyörän. Samana päivänä kello 22.15 komppania sai käskyn siirtyä Aittokoskelta Inariin; Nurmijärven, Pankajärven ja Pankakosken kautta. Seuraavan vuorokauden puolella, kello 01.00, läksi kuormasto kohti Pankakoskea. Nurmijärven tiellä se joutui vihollisen lentokoneiden pommituksen kohteeksi. Jääkärijoukkueet ja konekiväärijoukkue lähtivät Aittokoskelta kello 02.00. Neljän tunnin polkemisen jälkeen he saapuivat Pankakoskelle, jossa oli ruokailu. Ruokailun jälkeen lepoa nurmikolla kello 09.00 saakka, jonka jälkeen matka jatkui Hattuvaaraa kohti. Inariin komppania saapui 6.7.1941 kello 15,30. Odotettiin kuormaston saapumista, jolta oli särkynyt kuorma-auto viivyttäen matkan tekoa. Raja ylitettiin kello 18.00. Kuormasto ei pystynyt seuraamaan joukkoja, koska tie oli niin huono. Piti rakentaa kapulasiltoja Käsky oli majoittua Neuvostoliiton puolelle rajasta 10 km:n päähän.

Verkkolammin kasarmit olivat rajasta kolmen kilometrin päässä. 60./Lin. Psto 5:n patteri oli ampunut kasarmialueelle Inarista. Yksi kranaatti oli mennyt päärakennuksen katosta läpi. Neuvostoliittolaisilla oli ollut kasarmilla 16 sotakoiran tarha. Kun venäläiset joutuivat irtautumaan sieltä nopeasti, jäivät koirat tarhaansa. Suomalaiset ottivat koirat haltuun ja lähettivät ne koulutettavaksi Hämeenlinnan koirakouluun. Heti puolenyön jälkeen komppania saapui majoituspaikkaansa 10 km:n päähän rajalta. Muona piti joukolle toimittaa kantamalla, koska ajoneuvoilla ei päässyt liikkumaan tien kunnon takia.

Seuraavan päivänä, 7.7.1941, yhdentoista aikaan komppania sai käskyn varustautua kolmen päivän kuivamuonalla ja siirtyä Porajärven - Lentieran tienhaaraan. 8.7.1941 klo 19.30 läksi komppania pyörämarssille Lentieran tiehaaraan, johon saavuttiin kello 20.30. Välittömästi sai vänrikki Perttula käskyn ajaa joukkueensa kanssa Suoverkan kasarmeille, muu komppania majoittui Lentieran tiehaaraan.

9.7.1941 sai ratsuvääpeli Haanpään joukkue käskyn lähteä ajamaan vihollista takaa Len-tieraan, johon oli matkaa muutama kilometri. Lentiera oli juuri vallattu.

10.7.1941 kello 03.00 oli vänrikki Perttulan joukkueen kärkipartio Suoverkan suunnalla ajanut väijytykseen. Joukkue oli vetäytynyt kolme kilometriä taaksepäin. Kärkipartiosta selviytyivät vaiherikkaiden seikkailujen jälkeen oman joukon yhteyteen alikersantti Hoikka ja jääkäri Juhola. Jääkäri Järvensivu joutui vangiksi.

10.7.1941 sai komppania käskyn edetä Suoverkkaan vänrikki Perttulan avuksi ja jatkaa etenemistä Porajärvelle, tuhota matkalla vihollisosastoja Polkupyöräkomppania oli alkuaan suunniteltu yhdeksi 14. Divisioonan reservijoukoksi. Kun Osasto Partisen hyökkäys kohtasi rajan ylittämisen jälkeen kovaa vastarintaa Verkkolammin alueella,
siirrettiin komppania Inariin. Vihollisen vastarinnan osoittaessa sitkistymisen merkkejä, täytyi polkupyöräkomppania lähettää polkemaan kohti vallattua kylää. Arkistotutkimus osoittaa selvästi, että ensimmäinen käsky ja myöhemmin annetut lisäohjeet edellyttävät myös osastolta sotatoimia keskellä saloa sijaitsevan vähäpätöisen ja kaksiosaisen Pieningän kylän suuntaan. Myöhemmin Ryhmä Oinosen yleishyökkäys muutti suunnitelmat ja 14. Divisioona joutui vähistä reserveistään järjestämään saloalueen valtauksen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan lienee polkupyöräkomppaniiaa suunniteltu käytettäväksi rajan ylittämisen yhteydessä jossakin erillisessä suunnassa ja hyökkäyksen jatkuessa Pieningän suunnalla.

Os. Partisen etenemisaikataulu:

  • 4.7. taistelut Verkkolammin maastossa
  • 7.7. kiivas taistelu Maunojoella. Voidomajoki saavutettiin samana iltana
  • 9.7. Lentieran miehittäminen ja muutettu käsky Divisioonasta, joka määräsi etenemisen
    Klyyssivaaran suuntaan
  • 12.7. eteneminen pysähtyy Suoverkan kylän miehittämisen lähistöllä oleville kannaksille. Vihollinen irrottautuu seuraavana yönä
  • 15.7. osasto Partinen etenee hitaasti miinoitetulla tiellä metsäpalojen raivotessa vallaten Ellinjärven. Vihollinen saarretaan ja sen asemat vallataan
  • 21.7. kello 01.00 saavutetaan Klyyssivaara. Tähän nopea eteneminen pysähtyi (5 km/vrk). Alkoi vihollisen saarrostus mottiin ja sen kypsyttäminen. Vihollinen sai apuvoimia ja
    panssarivaunun. Motti aukesi ja vihollinen vetäytyi Kuutamolahteen
  • 3.10. polkupyöräkomppania alistettiin Vienan heimosoturipataljoonalle (VSHP).

Kuvan lähde: Sa-kuva